Juu, todellakin. Olen kolmatta viikkoa mammalomalla ja on tosiaan ollut niin paljon kaikenlaista hommaa, että ei ole ehtinyt edes blogia päivittämään. Koirilla on alkanut ihan uusi vaihe elämässään, kun minä olenkin kaiken aikaa kotona. On niillä rankkaa, kun ovat tottuneet viettämään päivät keskenään enimmäkseen nukkuen. Nyt on lenkkien ja ruokailujen jälkeen jokainen koira iltaisin aivan poikki, kun on koko päivä pitänyt vähän vahtia mitä minä teen. Jotta noiden hassujen elämä ei nyt aivan kamalan rankaksi muuttuisi, olen sulkenut koirat päiväksi portin taakse eteinen ~ vierashuone akselille, jotta pystyvät edes vähän rauhoittumaan ja nukkumaan myös päivisin.
Mitään kummia ei ole tapahtunut, paitsi että Toni ja Osmo ottivat muutama viikko sitten aivan mahtavalla suorituksella nolla voiton TSAUn agikisoista Turussa!! Suoritus oli aivan mielettömän hieno niin ohjaajan kuin koirankin osalta! :) Toni ohjasi Osmoa täydellisesti ja Osmohan tekee täydellistä suoritusta jos vain ehtii sitä joka paikkaan ohjaamaan. Kyllä Toni sai siinä "hieman" pinkoa, mutta ehti kuin ehtikin joka paikkaan ja tulos oli sen mukainen, aika yli 20 sekunttia alle ihanne ajan! :) Kyllä se Marakattikin siis oppii ja kehittyy kunhan vain itse jaksaa olla kärsivällinen.
Ranen kanssa meillä on kisatauko käynnissä, tekisi ihan hulluna mieli kisaamaan, mutta masuasukki pakottaa nyt kyllä vielä hetken odottamaan. Treenaamaankaan ei olla ehditty, toisaalta ihan hyvä, sillä Ranella on todella paha jumi alaselässä, siellä lantion alueella. Olimme Leena Piiralla hoidossa muutama päivä sitten, kipu alaselässä oli kuitenkin niin kova, että Rane ei yksinkertaisesti suostunut tällä ensimmäisellä käsittely kerralla alaselän käsittelyyn lainkaan. Se ei murrissut eikä tehnyt muutenkaan mitään tyhmää, se vaan lähti heti alta pois, jos alaselkään yritti koskea. Eikä sitä voinut pakottaa, Leenan mukaan siitä ei olisi ollut mitään muuta kuin haittaa. Leena käsitteli sitten koiruuden muita osia mm. rintakehää, joka oli myös pahasti jumissa. Tämä oli Ranen ensimmäinen käynti hierojalla ikinä, se oli ihmeen varautunut koko touhuun. Luulen tämän varautuneisuuden johtuneen edellisistä eläinlääkäri keikoista, kun Ranella oli todella paha korvatulehdus. Sieltä on varmasti jäänyt muistot, että nuo ihmeeliset tädit aina satuttaa. Kyllä se hoidosta kuitenkin piti, makoili hoidon toisen puolikkaan tyytyväisenä patjalla Leenan käsittelyssä. Toivottavasti ensi kerralla päästään käsittelemään myös sitä todellista kipupaikkaa, alaselkää!
Koiran anatomia ja fysiologia on kyllä todella mielenkiintoista. Harmittaa tosissaan kun en pystynyt töiden vuoksi aloittamaan sitä koirahierojakoulua viime syksynä. Siitä ei olisi tullut mitään, kun olin Turussa töissä viikot, sitten olisin viettänyt lähes kaikki viikonloput Tampereella ja samaan aikaan asunut Helsingissä. Pakko oli siis luopua opiskelupaikasta! :( Mutta joka tapauksessa Ranen takapään oirehtiessa, ehdin jo ajatella että sillä on jokin sisäinen vaiva anaali- tai eturauhasiin liittyen. Leena Piira kuitenkin totesi, että esimerkiksi anaalirauhasongelmat saattavat hyvinkin johtua siitä, että lantio/alaselkä on niiin jumissa, että nuo rauhasetkin ovat vähän niin kuin jumissa. Nyt siis pitää saada koira kuntoon, jotta upeasti mennyt agility uramme voi jatkua ja päästään kaikkiin tavoitteisiimme!
Mitään kummia ei ole tapahtunut, paitsi että Toni ja Osmo ottivat muutama viikko sitten aivan mahtavalla suorituksella nolla voiton TSAUn agikisoista Turussa!! Suoritus oli aivan mielettömän hieno niin ohjaajan kuin koirankin osalta! :) Toni ohjasi Osmoa täydellisesti ja Osmohan tekee täydellistä suoritusta jos vain ehtii sitä joka paikkaan ohjaamaan. Kyllä Toni sai siinä "hieman" pinkoa, mutta ehti kuin ehtikin joka paikkaan ja tulos oli sen mukainen, aika yli 20 sekunttia alle ihanne ajan! :) Kyllä se Marakattikin siis oppii ja kehittyy kunhan vain itse jaksaa olla kärsivällinen.
Ranen kanssa meillä on kisatauko käynnissä, tekisi ihan hulluna mieli kisaamaan, mutta masuasukki pakottaa nyt kyllä vielä hetken odottamaan. Treenaamaankaan ei olla ehditty, toisaalta ihan hyvä, sillä Ranella on todella paha jumi alaselässä, siellä lantion alueella. Olimme Leena Piiralla hoidossa muutama päivä sitten, kipu alaselässä oli kuitenkin niin kova, että Rane ei yksinkertaisesti suostunut tällä ensimmäisellä käsittely kerralla alaselän käsittelyyn lainkaan. Se ei murrissut eikä tehnyt muutenkaan mitään tyhmää, se vaan lähti heti alta pois, jos alaselkään yritti koskea. Eikä sitä voinut pakottaa, Leenan mukaan siitä ei olisi ollut mitään muuta kuin haittaa. Leena käsitteli sitten koiruuden muita osia mm. rintakehää, joka oli myös pahasti jumissa. Tämä oli Ranen ensimmäinen käynti hierojalla ikinä, se oli ihmeen varautunut koko touhuun. Luulen tämän varautuneisuuden johtuneen edellisistä eläinlääkäri keikoista, kun Ranella oli todella paha korvatulehdus. Sieltä on varmasti jäänyt muistot, että nuo ihmeeliset tädit aina satuttaa. Kyllä se hoidosta kuitenkin piti, makoili hoidon toisen puolikkaan tyytyväisenä patjalla Leenan käsittelyssä. Toivottavasti ensi kerralla päästään käsittelemään myös sitä todellista kipupaikkaa, alaselkää!
Koiran anatomia ja fysiologia on kyllä todella mielenkiintoista. Harmittaa tosissaan kun en pystynyt töiden vuoksi aloittamaan sitä koirahierojakoulua viime syksynä. Siitä ei olisi tullut mitään, kun olin Turussa töissä viikot, sitten olisin viettänyt lähes kaikki viikonloput Tampereella ja samaan aikaan asunut Helsingissä. Pakko oli siis luopua opiskelupaikasta! :( Mutta joka tapauksessa Ranen takapään oirehtiessa, ehdin jo ajatella että sillä on jokin sisäinen vaiva anaali- tai eturauhasiin liittyen. Leena Piira kuitenkin totesi, että esimerkiksi anaalirauhasongelmat saattavat hyvinkin johtua siitä, että lantio/alaselkä on niiin jumissa, että nuo rauhasetkin ovat vähän niin kuin jumissa. Nyt siis pitää saada koira kuntoon, jotta upeasti mennyt agility uramme voi jatkua ja päästään kaikkiin tavoitteisiimme!
Kommentit