Viime viikon lauantaina olin poikien kanssa Järvenpäässä kisaamassa. Ensimmäisenä oli agirata. Todella mukava, joissain kohdin jopa haastava, etenkin putkihullulle Ranelle. Ansoja oli radalla kolme: puomi mentiin kahteen kertaan ja molemmilla kerroilla puomin alastulolta oli suora yhteys ihanaan U-putkeen, johon ei kuitenkaan kummallakaan kerralla menty. Ensimmäisellä kerralla piti kääntyä puomin jälkeen suunnilleen putken suuaukon edestä 90 astetta oikealle, toisella kerralla ei ihan niin tiukalla mutkalla vasemmalle, ja molemmilla kerroilla sain Ranen ohjattua ihan oikein, eikä se mennyt putkeen! Kolmas paha kohta Ranelle oli taas heti putken jälkeen sijoitetut kepit. Putkesta kun tullaan ulos miljoonaa, niin kepit on ihan sika vaikeat, kun koiruus ei yhtään tajua jarruttaa ennen keppejä. Ensimmäiseen väliin vielä osuukin helposti, mutta siinä vauhdissa kroppa ei taivu toiseen väliin vaan menee usein väkisinkin siihen kolmanteen. Mutta ei tällä kertaa! Vaikka putkesta tultiinkin kovaa ulos, sain ohjattua Ranen loistavasti kepeille ja nenästä vetäen koira kääntyi toiseenkin väliin ja siitä sitten jatkoi hienosti kepit loppuun saakka. Mutta koska Rane mitä ilmeisimmin viihtyy ykkösluokassa, päätti se nytkin olla ottamatta nollaa tiputtamalla sitten yhden riman... Ei voi muuta sanoa, kuin että aina tulee jotain, ja me ollaan ikuisia ykkösiä! :D

Osmo oli myös kisaamassa. Se on edelleen ihan hassu. Se hyppää 2 metrin korkeuteen joka kohdassa missä ehtii, kontaktit sillä on ihan poskellaaan, alastuloilta tehdään hurjia loikkia ja muutenkin sen meno on aika vauhdikasta. Pikku hiljaa se kehittyy, nyt irrotaan jo putkiinkin melko hyvin, kepit sujuu vauhdikkaasti jne. Sitä on tosi kiva ohjata, kun se menee just sinne minne näytetään ja käännökset on aivan uskomattoman tiukkoja. Hyvä siitä vielä tulee, kunhan vain jaksaisi keskittyä tosissaan treenaamaan sen kanssa. Tämän kaiken kuvailun jälkeen, Osmon agiradan tulos oli huikeat 25 virhettä, mutta miinus aikaa, niin kuin Ranellakin.

Hyppyrata oli toisena ratana, mutta siitä ei sen kummempaa sanottavaa ole kuin että molemmille ukoille tuli 15 virhettä ja miinus aikaa, ja että Osmo oli isäänsä yli sekunnin nopeampi! :) Hurja tykki Osmokin siis! Mutta ihan hirveät radat molemmilta.

Sunnuntain oli sitten Terri-Eri näyttely Tuomarinkartanossa. Olisipa näyttelyt aina yhtä lähellä, 5min näyttelypaikalle kotipihasta! :) Osmo oli jälleen kerran niin upea siellä kehässä että! Se sai ERInomaisen ja oli AVOimen luokan 2. ja ParasUros 3. Koiria oli hurja määrä, joten olen kyllä todella todella tyytyväinen! Tuomarina oli Vera Harcourt-Morris, englantilainen parson kasvattaja, todella mukava ja asiantunteva tuomari. Osmo esiintyy niin hyvin, että välillä ihan itseänikin ihmetyttää että miten tuo voi olla mahdollista. Se seisoo kehässä kuin patsas, saan tehdä sille mitä vaan, siirtää jalkoja yms. ja se vaan seisoo niillä sijoilla joihin sen asetan. Uskomatonta, jopa minun mielestä! Joskus silloin pikku pentuna harjoiteltiin tätä asiaa, mutta ei me enää treenata mutta silti aina näyttelyn tullen jätkä on kuin patsas, vaikka muuten sählätään kuin mikäkin marakatti. Arvostelu oli mitä parhain, lisään sen tänne kunhan pääsen kotiin. Mieleen jäi ensimmäinen kommentti "Well made"! :)