Todellakin! Ei uskalla taas vähään aikaan juoksuttaa poikia näissä meidän kaupunkimetsissä vapaana, sen verran nuo pupujen ja oravien hajut on poikein päät sekoittaneet. En pelkää, että ne karkaisivat jos jonkun otuksen perään lähtevätkin, vaan pelkään sitä, että siinä elukan perässä kovaa vauhtia juostessa joutuukin autotielle. Vaikka hyvin pystyykin metsissä kulkemaan, niin on ne autot kuitenkin yllättävän nopeasti kohdalla kun tuollainen nopea koiru pääsee vauhtiin. Se on harmillista mutta totta kaupungissa asuttaessa!

Pihallammeollaan törmätty niiin moneen rusakkoon ja oravaan, että ulos lähteminen on yhtä tuskaa.Rappuun päästyämme alkaa aivan älytön huuto "ÄKKIÄ NYT, SIELLÄ ON IHAN VARMASTI JOKU METSÄN ELUKKA TUOLLA MEIDÄN PIHALLA!!!!!" tämä huuto käänneetynä koiran kielelle! Ja naapurit nauttii!? Hehe!

Eilen oltiin lenkillä Jennin ja Iitan kanssa. Kävelimme yhden koirapuiston ohi, joka oli tyhjillään ja päästettiin koiruudet sinne riehumaan. Maa oli suhteellisen märkää, joten raparoiskui oikein olan takaa. Osmo retuutti keppiä koko puistossa olo aikamme, Iita roukkui tässä samassa kepissä ja aina kun Rane kuoppien kaivamiselta ehti, se yritti leikkiä Iitan kanssa. Ehkä voitte kuvitella millaista menoa siellä oli!? Koko kolmikko kaahaa kauheaa vauhtia puistoa ympäri, jokaisella ihan oma juttu mielessä ja Iita, tuo pieni valkoinen, joka osallistuu sunnuntaina Tampereen näyttelyyn, otti välillä sellaisia mutakylpyjä että! Mutta hauskaa oli ja mutahan tekee vaan hyvää! :) Alla kuva kaunottaresta:

466895.jpg

Ja tässä vielä muutama kuva touhuista puistossa:

466891.jpg

466892.jpg

466893.jpg

466894.jpg
Rane näyttää huomattavasti puhtaammalta, mitä todellisuudessa oli!! :)