Todellakin! Ei uskalla taas vähään aikaan juoksuttaa poikia näissä
meidän kaupunkimetsissä vapaana, sen verran nuo pupujen ja oravien
hajut on poikein päät sekoittaneet. En pelkää, että ne karkaisivat jos
jonkun otuksen perään lähtevätkin, vaan pelkään sitä, että siinä elukan
perässä kovaa vauhtia juostessa joutuukin autotielle. Vaikka hyvin
pystyykin metsissä kulkemaan, niin on ne autot kuitenkin yllättävän
nopeasti kohdalla kun tuollainen nopea koiru pääsee vauhtiin. Se on
harmillista mutta totta kaupungissa asuttaessa!
Pihallammeollaan
törmätty niiin moneen rusakkoon ja oravaan, että ulos lähteminen on
yhtä tuskaa.Rappuun päästyämme alkaa aivan älytön huuto "ÄKKIÄ NYT,
SIELLÄ ON IHAN VARMASTI JOKU METSÄN ELUKKA TUOLLA MEIDÄN PIHALLA!!!!!"
tämä huuto käänneetynä koiran kielelle! Ja naapurit nauttii!? Hehe!
Eilen oltiin lenkillä Jennin ja Iitan kanssa. Kävelimme yhden
koirapuiston ohi, joka oli tyhjillään ja päästettiin koiruudet sinne
riehumaan. Maa oli suhteellisen märkää, joten raparoiskui oikein olan
takaa. Osmo retuutti keppiä koko puistossa olo aikamme, Iita roukkui
tässä samassa kepissä ja aina kun Rane kuoppien kaivamiselta ehti, se
yritti leikkiä Iitan kanssa. Ehkä voitte kuvitella millaista menoa
siellä oli!? Koko kolmikko kaahaa kauheaa vauhtia puistoa ympäri,
jokaisella ihan oma juttu mielessä ja Iita, tuo pieni valkoinen, joka
osallistuu sunnuntaina Tampereen näyttelyyn, otti välillä sellaisia
mutakylpyjä että! Mutta hauskaa oli ja mutahan tekee vaan hyvää! :)
Alla kuva kaunottaresta:
Ja tässä vielä muutama kuva touhuista puistossa:
Rane näyttää huomattavasti puhtaammalta, mitä todellisuudessa oli!! :)
perjantai, 23. maaliskuu 2007
Kommentit