Pojat oravia bongailemassa. Osmo nauttii selkänojolla keikkumisesta, joko istuen tai maaten.
Viime perjantana pääsimme taas nauttimaan tehoagilitytreeneistä Lohjalle . Oli taas mainiot treenit (kiitos Marjun ja Tarjan). Rane menee rataa mielestäni todella hyvin, en voi kun ihmetellä, jos ei kohta aleta saamaan niitä nollia kisoista (niin jos vielä muistaisin ilmoittautuakin kisoihin!!) . Se on oppinut todella nopeasti esim. meidän uuden, varmemman tyylin, tehdä kontaktit, nyt perjantaina treenasimme ehkä viidettä kertaa keppejä "väärältä" puolelta ja senkin se tajusi yllättävän nopeasti, vaikka vähän siinä tuli sähläystä. Ja minä se vasta olenkin kehittynyt, nyt uskallan / tajuan juosta Ranen edellä, jos minulle tulee siihen vain mahdollisuus. Mitä paremmin pystyn olemaan Ranea askeleen edellä, sitä paremmin pystyn tuota tykkiä myös ohjaamaan, aina se edellä oleminen ei kuitenkaan ole mahdollista, sellainen tykki kun tuo on! :) Mutta positiivisin mielin odottelen taas seuraavaa kisa starttia. Ja se eräs maanantai vaikutti onneksi olevan vain tilapäinen häiriö!
Sunnuntaina oli sitten Osmon vuoro olla tähtenä. Lähdimme aikaisin aamulla, klo 6:00 ajamaan kohti Ähtärin ryhmä näyttelyä, matkaseuranamme Saara & pikkurusseli Olga ja Jenni& Iita-parson. Matka sujui hyvin ja myös näyttely meni Osmon osalta ERInomaisesti. Osmo sai avoimenluokan uroksissa laatumaininnan ERInomainen ollen luokassan 2. Tuomari taisi Osmosta aikalailla tykätä, kun tuli minulle vielä ihan erikseen sanomaan, että vähän kun olisi ollut pienempi niin... Arvostelu oli todella hyvä ja Osmo esiintyi kuin unelma!
"Hieman kookas uros. Hyvät mittasuhteet, hyvän mallinen pää. Erittäin hyvä runko. Hyvä ylälinja ja raajat. Hyvä karva, hänta taipuu hieman selälle. Liikkuu hyvin, mielyttävä käytös.(Paavo Mattila, ERI AVO 2.) "
Paras uros kehässä se seisoi taas kun patsas, niin ryhdikkäänä että, vaikka kehässä oli vähän pientä rähinöintiäkin... Olin niin ylpeä Osmota, niin kylmäpäisenä se siinä seisoi!! :) Kehää ryhmässä kävellessämme sen kuitenkin piti kerran haukahtaa, mutta seistessään se todella vain seisoi! Välillä vähän ihmetyttää, että miksi Osmo on "muka" niin kovin suuri, kun kuitenkin saman korkuiset koirat saattavat voittaa... No, ehkä mekin vielä joku päivä! Olen todella tyytyväinen Osmoon, sillä on niin kaunis kroppa, että oikeasti toista saa hakea. Mutta koska kukaan ei kuitenkaan voi olla täydellinen, on korvissa ja hännän asennossa hieman parantamisen varaa! :) Ja tottakai se oma koira on aina maailman kaunein...
Laitan tähän vielä muutaman kuvan tähän oravien bongailu harrastukseen liittyen. Pojat tänä aamuna, ja muinakin päivinä, bongailevat oravia sohvalta. Se on hauskan näköistä, mutta sitten jos oikeasti sattuvat jonkun otuksen näkemään, on huuto kyllä sellaista että naapurit varmaankin luulevat että koiria vähintääkin teurastetaan... Mukana yksi kuva, jossa Osmo ja Iita oravia bongailemassa! :)
Rane & Osmo
Osmo ja Iita, silloin kun Iita oli meillä hoidossa!
Kommentit