...juu ei meille, mutta oltiin mukana siitä kisaamassa. Aloitetaan kuitenkin lauantain kisoista, jotka olivat Purinalla. Yksi startti, kiva haasteellinen rata ja upea koira, mutta tulos 15, reilu sekuntti yliaikaa, joten kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen.
Heti toisen esteen (rengas) jälkeen suoritus ja koira sai kolhun, kun törmättiin Ranen kanssa oikein kunnolla yhteen. Juoksin onnistuneesti Ranen hyppylinjalle, se joutui renkaalla hidastamaan vauhtiaan, jolloin se kolautti itsensä pahasti renkaan alareunaan ja siitä vielä suoraan jalkoihini. Astuin vielä kaiken kukkuraksi sen jalan päälle, koira hieman ulahti ja lensi selällään pyörien seuraavan esteen (pussi) ohi ja saatiin kielto. No, ei siinä montaa sekunttia kulunut, kun Rane oli taas pystyssä ja täydessä vauhdissa. Rata jatkui hienosti eteenpäin, puomin kontaktikin oli taas täydellinen! Sitten tuli kepit. Olin päättänyt ohjata ne ensimmäistä kertaa kisoissa ns. väärältä puolelta ja ajattelin että se voi olla Ranelle hankalaa. No, siinä taisi kuitenkin käydä niin, että minä tein siitä Ranelle hankalaa, se olisi kepit kyllä virheettä suorittanut, jos olisin siihen luottanut ja antanut sen ne rauhassa tehdä. Aikaa paloi säätämiseen hirmuisesti ja saatiin kepeiltä yhteensä 10, tyhmä minä! Loppu rata menikin sitten aivan loistavasti, vaikka loppusuora tuon tykin kanssa olisikin voinut mennä aivan pieleen, jos en olisi uskaltanut lähteä pinkomaan niin hyvissä ajoin Ranen edelle. Loppusuoraan olen omalta osaltani tyytyväinen, muuten suoritukseni oli surkea. Tuomarikin tuli minulle kisan jälkeen sanoaan, että mitä minä oikein tein siellä radalla, menin pilaamaan luokan ehdottomasti parhaan koiran suorituksen! :) Kommentti oli samalla kehu ja haukku, mutta täysin ansaittu haukku!
Sunnuntaina Rane päätti sitten tehdä jotain ihan muuta kuin agilityä kanssani. Näin jo aamulla herättyämme, että Ranella ei ole hyvä päivä ja kisa tulee luultavasti menemään aivan puihin. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Parsonmestaruus radan alussa heti ensimmäinen rima tippui sitten sähläystä kepeillä ja viimeinen pisara oli, kun Rane loikkasi puomilta! Se ei ole kontakteilta loikkinut sitten kesän agirodun, jossa sain tuon "ihanan" tavan kitkettyä siitä pois. Rata suoritus loppui sitten siihen! Hylly, joka tällä kertaa oli ihan Ranen itsensä ansaitsema! Ä-S-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä!!!
Osmo meni parsonmestaruuksissa Osmomaiseen tapaan, mutta kuitenkin suhteellisen vähällä hyppimisellä. Kepeille meno oli loistava, samoin radan loppuosan vaikeat kuviot. Puomin kontakti oli tällä kertaa liian vaikea, samoin putkeen meno, saatiin Radalta 2 viitosta ja 2 kieltoa. Mutta loppupätkä rataa meni Osmon kanssa niin upeasti, että olin ihan tyytyväinen sen suoritukseen. Menihän se kuitenkin 1000 kertaa paremmin kuin isänsä! :) Hyvä Osmo! Osmo the terapiakoira (ainakin välillä).
Heti toisen esteen (rengas) jälkeen suoritus ja koira sai kolhun, kun törmättiin Ranen kanssa oikein kunnolla yhteen. Juoksin onnistuneesti Ranen hyppylinjalle, se joutui renkaalla hidastamaan vauhtiaan, jolloin se kolautti itsensä pahasti renkaan alareunaan ja siitä vielä suoraan jalkoihini. Astuin vielä kaiken kukkuraksi sen jalan päälle, koira hieman ulahti ja lensi selällään pyörien seuraavan esteen (pussi) ohi ja saatiin kielto. No, ei siinä montaa sekunttia kulunut, kun Rane oli taas pystyssä ja täydessä vauhdissa. Rata jatkui hienosti eteenpäin, puomin kontaktikin oli taas täydellinen! Sitten tuli kepit. Olin päättänyt ohjata ne ensimmäistä kertaa kisoissa ns. väärältä puolelta ja ajattelin että se voi olla Ranelle hankalaa. No, siinä taisi kuitenkin käydä niin, että minä tein siitä Ranelle hankalaa, se olisi kepit kyllä virheettä suorittanut, jos olisin siihen luottanut ja antanut sen ne rauhassa tehdä. Aikaa paloi säätämiseen hirmuisesti ja saatiin kepeiltä yhteensä 10, tyhmä minä! Loppu rata menikin sitten aivan loistavasti, vaikka loppusuora tuon tykin kanssa olisikin voinut mennä aivan pieleen, jos en olisi uskaltanut lähteä pinkomaan niin hyvissä ajoin Ranen edelle. Loppusuoraan olen omalta osaltani tyytyväinen, muuten suoritukseni oli surkea. Tuomarikin tuli minulle kisan jälkeen sanoaan, että mitä minä oikein tein siellä radalla, menin pilaamaan luokan ehdottomasti parhaan koiran suorituksen! :) Kommentti oli samalla kehu ja haukku, mutta täysin ansaittu haukku!
Sunnuntaina Rane päätti sitten tehdä jotain ihan muuta kuin agilityä kanssani. Näin jo aamulla herättyämme, että Ranella ei ole hyvä päivä ja kisa tulee luultavasti menemään aivan puihin. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Parsonmestaruus radan alussa heti ensimmäinen rima tippui sitten sähläystä kepeillä ja viimeinen pisara oli, kun Rane loikkasi puomilta! Se ei ole kontakteilta loikkinut sitten kesän agirodun, jossa sain tuon "ihanan" tavan kitkettyä siitä pois. Rata suoritus loppui sitten siihen! Hylly, joka tällä kertaa oli ihan Ranen itsensä ansaitsema! Ä-S-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä!!!
Osmo meni parsonmestaruuksissa Osmomaiseen tapaan, mutta kuitenkin suhteellisen vähällä hyppimisellä. Kepeille meno oli loistava, samoin radan loppuosan vaikeat kuviot. Puomin kontakti oli tällä kertaa liian vaikea, samoin putkeen meno, saatiin Radalta 2 viitosta ja 2 kieltoa. Mutta loppupätkä rataa meni Osmon kanssa niin upeasti, että olin ihan tyytyväinen sen suoritukseen. Menihän se kuitenkin 1000 kertaa paremmin kuin isänsä! :) Hyvä Osmo! Osmo the terapiakoira (ainakin välillä).
Kommentit