Tiistai iltana tapahtui pieni onnettomuus, josta seurasi lääkäri reissu. :( Taas saan syyttää ihan omaa tyhmyyttäni. Oltiin koko porukka keittiössä, Ranella oli luu, joka oli Osmon ja Pennynkin mielestä se ainut ja paras luu, joten kaksikko kyttäsi Ranea, josko luu tippuisi sen suusta ja joku nopea ehtisi/uskaltaisi sen napata. Yht. äkkiä Penny alkoi hakkua aivan kuin joku olisi tulossa, Rane ja Osmokin tietysti tästä kimpaantuivat haukkumaan ovea kohti, sillä seurauksella, että Rane tiputti luun. Parissa sekunnissa kaikkien koirien ollessa hieman vauhkoina ovan suuntaan, Rane alkaa hädissää etsiä suustaan pudonnutta luuta ja Osmo tämän huomattuaan ryhtyy samaan. Otan luun maasta ja yritän saada Ranen kuulemaan, että "Hei luu on täällä" ja saman aikaisesti menen poikien väliin että hei se luu todellakin on täällä. Kun koirat ovat tuolla tavalla kiihtymyksen tilassa ei ihminen ikinä saisi mennä sinne väliin, etenkään kun kysessä on Osmo, joka saa niin paljon tukea ja turvaa ihmisistä, mutta välillä tällainen fiksukin ihminen voi epäonnistua! :) No heti kun olin koirien luona oli rähinä luusta valmis, minähän tietysti Osmon tulkinnan mukaan tulin tukemaan häntä tappelussa. Otin kuitenkin salamana Osmon tilanteesta pois, mutta Rane ehti tarrata sitä takajalasta niin, että Osmon toisen jalan isoimman polkuanturan reunaan tuli kunnon vekki, joka vaati kolme tikkiä. TYHMÄ MINÄ!! Rane olisi ihan varmasti selvittänyt tilanteen ilman tappelua, jos vaan olisin tajunnut pysyä tilanteesta poissa.

Olen tällä hetkellä hieman yli varovainen tuon Osmon käytöksen suhteen. Sehän nimittäin yritti saada vallan kahvasta isänsä suhteen kiinni kun meidän lauma viime keväänä koki muutoksen. Ranen yläpuolelle tuli toinen ihminen ja laumaan vielä kolmas koira, niin Osmo tulkitsi tilanteen niin, että Ranen tila laumassa on heikentynyt ja hänkin voi yrittää isän yli. Nyt kun Osmon paikka laumassa on sille taas selkeästi selvinnyt ja Ranen itsetunto taas kohonnut, en salli yhtä ainutta murahdusta Osmon suunnalta, eikä niitä ole kyllä vähään aikaan edes tullut!! Tiistaina en sitten kai vielä kesän/syksyn ongelmien jäljiltä täysin luottanut Ranen auktoriteettiin Osmon suhteen ja tilanne kärjistyi lääkäri reissuun. Harmittaa ihan vietävästi! Mutta tapahtunut mikä tapahtunut, sille ei enää mitään mahda.

Halusin tämän vaan kanssanne jakaa, sillä poikein suhde on kesän jäljiltä palautunut ennalleen, eli suhde on on hyvä ja ongelmia ei ole. Ruoka on ainut asia jonka suhteen olen aina ollut ja olen jatkossakin tarkka, ruokaa syödään vain ja ainoastaan omasta kupista, tai jos jostain muualta, niin vain minun luvallani!! Tuo tiistainkin onnettomuus liittyi taas ruokaan, se onkin ollut se ainut asia, joka meillä on ikinä aiheuttanut ongelmia...