Kyllä vaan, pääsimme Ranen kanssa Noora Salosen oppiin täällä Turussa (www.koirakondis.com). Ihan mahtavaa! On edes jotain järkevää tekemistä viikolla, kaiken muun urheilun vastapainoksi. Toukokuussa treenataan agilityä "kurssin" muodossa ja kesäkuulle olen tilannut yksityistunteja, joihin Osmokin sitten saa osallistua. :)

Eilen oli ensimmäiset treenit, tehtiin ihan pientä radan pätkää, treenattiin keppejä, jotka oli heti putken jälkeen ja lopuksi vielä kontaktitreeniä. Rane meni hienosti aina kun minä en sählännyt. Vauhtia sillä oli taas ihan hulluna! Kontakteille, jotka Rane on viime aikoina tehnyt ihan hienosti, haetaan nyt varmuutta ja tarkkuutta "pysähtymispaikkaan". Lisäksi saimme kotitehtäväksi harjoitella rauhoittumista, Rane kun nyt käy ihan vähän kuumana agilitykentän laidalla! :) Siinä onkin tehtävää pitkäksi aikaa, mahdollisesti koko loppu iäksi. Ainut tapa (tosin hyvä sellainen) saada Rane edes vähän rauhoittumaan kentän laidalla on käskeä se maahan ja olemaan paikallaan. Lasken remmin maahan ja menen itse kauemmas tai jopa sen taakse ja ukko vaan makaa hiljaa, tosin jännittyneenä. Kertaakaan vielä se ei ole tuosta karannut kentälle, mikä on suorastaan ihme, mutta samalla niin super hieno asia, mutta se myös vaatii, että Ranen lähellä ei ole mitään hässäkkää. Ensi viikon treenejä odotellaan jo innoissaan!

Ai niin, sain äsken hoidettua itselleni agility lisenssin, vihdoin. Nyt voi alkaa taas ilmottautumaan kisoihinkin. On tästäkin lajista tullut muutamassa vuodessa ihan oikeaa urhelua, viimeksi minulla oli urheilu lisenssi kun pelasin koripalloa sm-tasolla (nuorissa)...