Meillä oli eilen kiireinen päivä. Lähdetiin heti aamusta kahdeksan jälkeen ajamaan Lohjalle, Tarja oli järjestnyt Ranelle paikan luonnetestiin. Minulla ei ollut testiin mentäessä oikeastaan minkäänlaista käsitystä mitä siellä tullaan tekemään, niin eipä sitten oiken osannut jännittääkään Ranen puolesta.  Kun saavuttiin perille, Rane oli tietysti sitä mieltä, että tultiin agilityradalle eikä asiaa yhtään helpottanut se, että parkkipaikan veressä oli hiekkakenttä, jossa palveluskoira koulutukseen tarkoitettuja esteitä. Ranen mielestä ne oli agility esteitä. :) No tämä agility radalle "vauhkoaminen" tieyllä tavalla pilasi testin ensimmäisen osan, jossa tuomarit testasivat taistelutahtoa yrittäen saada koiran leikkimän ja repimään kanssaan jotain lelua. Ranea ei paljon kepit tai kumipallot kiinnostaneet kun sinä vieressä oli se "agility rata", se ei edes nähnyt niitä leluja kun se vaan veti sinne radalle. Taistelutahto osioista tulikin sitten miinuspisteitä, ja tuolla koirallako muka ei olisi taistelutahtoa. Hehe! :) Muut osiot menivät oikein hyvin, laitan tänne tulokset tarkemin, kun olemme taas Helsingissä, paperit kun ovat siellä. Pisteitä Rane sai 154 miinus se harmittava taistelutahdon puute (-10) eli lopputulos 144, mikä saattaa olla monelle yllätys. :) Itse kun en osannut mitään odottaa, kun en kokeesta oikeastaan mitään tiennytkään, niin mielestäni Rane toimi aikalailla niin kuin se toimii normaalistikin. Yllätys oli kuitenkin se, miten nopeasti se palautui erilaisista hyökkäystilanteista, olisi ajatellut että sille olisi edes vähän jäänyt päälle ajatus, että "tuo ihminen on kyllä paha, kun vastahan se tuli tuolta uhkaavasti päälle", mutta ei. Se oli heti kaveria tuomareiden kanssa! Tuomarit  kuvailivat tätä sanoin, että" Koiralle ei jäänyt mitään hampaan koloon!". Koe oli todella mielenkiintoinen kokemus ja kunhan Osmo tuosta kasvaa, saa sekin mennä kokeeseen.

Kyllä tuo lounnetesti herätti minussa myös ajatuksia, että mitä siillä oikeastaan haetaan. Onko hyvä koira sellainen joka saa hurjat pisteet? Palveluskoirilla, esim. poliisikoirat, on oltava tietynaista kovuutta ja sitä kautta soveltuvuutta uhkia täynnä olevaan työhän, eli olettaisin että mitä suuremmat pisteet sen parempi. Mutta taas toisaalta luulen, että Osmo saattaisi saada suuremmat pisteet kokeesta kuin Rane, Osmo kun on tuollainen palveluskoira, mikä tarkoittaisi  että Osmo olisi ns. kovempi kuin Rane, mutta kyllä Ranesta tulisi poliisikoira paljon ennen Osmoa tosi elämässä. Osmon testiin vienti tuleekin olemaan itselleni pieni tutkimus testin tuloksien soveltuvuudesta tosi elämään tai muille kuin palveluskoiraroduille, mutta tätä "tutkimusta" saadaan nyt kuitenkin odottaa ainakin 2 vuotta. Ranen osalta olen kuitenkin täysin tyytyväinen tulokseen, se sai hyvällä hermotrakenteella höystetyt terveen ja järkevän koiran paperit mikä on mielestäni tärkeää, kun sillä on noita jälkeläisiäkin melko määrä! :)

Testin jälkeen mentiin Tarjalle lenkille. Pojat esittelivät tytöille metsurin taitojaan teurastamalla eteen tulevia runkoja. :) Oli todella kuuma päivä ja koko koiralauma pääsikin onnekseen myös uimaan lenkin aikana. Rane ja Osmo nauttivat olostaan tyttölaiman seurana. Kiitos Tarjalle lenkistä!

Siitä jatkoimme vielä matkaa tädilleni. Siellä oli syntymäpäivä lounas ja kylässä oli myös Mosse Tiinan kanssa. Tädilläni on vielä kultainennoutaja uros joten meno äityi välillä melko hurjaksi ja Rane ja Osmo saikin välillä "viilentyä" pihalla oevassa aitauksessa. Kun kerroin mitä  kaikkea oltiin päivän aikana jo tehty, kyllä ne kaikki ihmetteli, että miten paljon noissa ukoissa oikein on virtaa. Ja sitähän on! Ei se ole vielä koskaan kesken loppunut, eikä lopu! Sitten kun päästiin seitsemän aikaan kotiin ja kun ukot saivat ruokaa mahaansa niin sitten se virta kyllä loppui! Molemmat nukkuivat koko illan ketarat ojossa ja minä sain rauhassa siivota ja pakata kamppeita kahden viikon Turun reissua varten. Ja sitä tavaraa tulikin melko määrä, kun ensi viikonloppuna on vielä agilityleiri! :)