Niin minulla! Työtä on enemmän kun laki sallii. Turuun muutto, osittainen sellainen, tapahtuu ensi viikolla. Kävin tarkastamassa tulevan asuntomme keskiviikkona, siinä se oli aurajoen välittömässä läheisyydessä, 8. kerroksessa. Ihan mukavat näkymät ikkunoista joelle, asunto oli kyllä aika pommi, mutta kyllä siellä helposti parti kuukautta asustellaan Turun kattojen yllä! :)

Maalis- huhtikuun vaihteessa meillä oli näyttelyitä Osmon kanssa vaihtelevalla menestyksellä, Tampere (ERI, AVO2) ja Ähtäri (H). Osmon ensimmäinen H, koiru oli Maija Mäkiselle liian kookas, mutta kaunis! :) Laitan arvostelut tänne pian! Osmo on aloittanut myös metsästyskautensa, se suorastaan teurasti tässä yhdellä iltalenkillä siilin! :( Se on oikeasti ihan hullu, eihän nyt kukaan täysjärkinen koira ota siiliä suuhunsa, eihän!? Siinä se sitä retuuti mukana koko lenkin yltä päältä veressä, siilin suolet perässä viistäen ja remmissä roikkuen, kunnes sain sen riuhtastua siilistä irti. Ja miten minua ällötikään tuo koira!?!? Kotiin päästyämme laitoin Osmon suoraan kylppäriin, itse keräsin hetken aikaa kovutta mennä siistimään se otus siitä verestä, piikeistä ja suolista, YÖK!! Taas kerran säästyttiin lääkärikäynniltä, vaikka koko kuono olikin täynnä siilin piikkien pistojälkiä. Vain yksi piikki oli uponnut ikävästi ikenen ja hampaan väliin, senkin sain onneksi omin avuin sieltä rihtastua pois.

No ei tässä kuitenkaan täysin olla lääkäri käynneltä kuitenkaan selvitty. Pojat ovat tässä ahkerasti barffanneet, mutta siitä seurasi pääsiäsviikolla Ranelle niin paha ummetus, että luulin koiran kuolevan siihen! Torstaina lenkillä Ranen vauhti yhtäkkiä hyytyi ja kakkaaminen oli tuskallista, eikä sieltä lopulta enää mitään ulos tullutkaan. Omatoimisesti annoin sille yhden MicroLax peräruiskeen ja risiiniöljyä ilman tulosta. Sisällä koira vaan tärisi kivusta. Illalla 23 aikaan päätin, että nyt lähdetään lääkäriin, ettei kesken unien tarvitse sitten lähteä. Päästinkin melkein heti vastaanotolle, otettiin kuva ja todettiin että pahasti on suoli tukossa. Lääkäri laittoi kaiken maailman öljylitkuja suoraan perästä sisään, yritti käsin saada tulppaa liikkeelle/pienennettyä, rampattiin ulkona vähän väliä, kaikki ilman tulosta. 3:30 totesin lääkärille, että nyt en kyllä enää jaksa ja Ranekin oli todella väsynyt. Lääkäri otti vielä yhden kuvan, josta huomattiin että ensimmäinen osa tulppaa oli vähän pienentynyt ja totesi, että eiköhän ole aika kaikken mennä nukkumaan ja katsotaan aamulla tilannetta uudestaa. Antoi vielä Ranelle nestettä ja kipulääkettä ja kehui Ranea hyvä luonteiseksi, kun se oli niin hienosti koko tutkimuksen ajan vaikka kipu on valtava. Ja se todella oli hienosti ja se kipu valtava!! Ihan oikeita tuskan parahduksia välillä sen suusta tuli ja pidätti välillä hengitystäänkin kun lääkäri "sörkki" takapäätä. Kävi niin sääliksi! Onneksi tilanne kuitenkin selvisi muutaman seuraavan päivän aikana, kun jatkoimme kotona öljyjen kanssa leikkimistä. Lauantaina tuli viimein loputkin tukoksesta ulos ja koirun olemus muuttui täysin! Se riehui ihan villinä, oli varmaan niin hyvä olla kun ei nää satu! :) Se kipu todella oli kauhea, se tärisi kivusta jopa silloin kun se nukkui.

Onneksi Rane selvisi, terrierin tahdolla luulisin! Nyt meillä kyllä jää barffiluut vähän vähemmälle/pois vähäksi aikaa, syödään vaan riisiä ja lihaa siistinä seoksena. Samanlaista lääkäri reissua ja laskua (200€) en vähään aikaan halua! Onneksi on pojat vakuutettu!! :)